I wanna scream till the words dry out

Oon miettiny et lopettaisin tän blogin kirjotuksen. Aateltiin kaverin kanssa perustaa yhteinen lifestyle blogi puoliläpällä joten koulun ja salin lisäksi mulla ei tosiaan oo aikaa kirjottaa kahteen eri paikkaan. Lisäks tää blogi ei oo sisällöltään mikään mielenkiintoinen. Niinkuin viime postaukseen eräs ano kommentoi ''En liity lukijaksi koska angstaat reisiäsi.. kukaan ei sääli sua. sori vaan.'' En mä lannistu negatiivisista kommenteista mutta tottahan toi on. Tuskin mun hurjat kahdeksan lukijaa jää kaipaamaan mun reisiangstauksia. Ehkä on vaan parempi keskittyä laihdutukseen kertomatta sen etenemisestä muille. Enkä tosiaan oo hakenut tällä blogilla sääliä tai lukijoita, kirjottaminen on vaan hyvä tapa purkaa tunteita. Mulla on vaan yks ihminen tässä maailmassa jolle voin kertoo ihan kaiken liittyen tähän paskaan mutta sillä ihmisellä on omiakin huolia joten en haluu rasittaa sitä enempää. Mun piti kirjottaa ihan kunnon postaus mutta ei huvita. Äikän päättötyön aloittaminen kuuluu tän päivän suunnitelmiin. Ja eilisen hieman käsistä riistäytyneen boostauksen nesteiden poissaanti. Tänään en kuitenkaan mee salille, oon käynyt siellä viisi kertaa tällä viikolla. Oon kasvanut sentin eli mun bmi on pienempi kuin luulin. Mun puhelin kärsi vähän vahinkoa tän viikonlopun aikana; ensin takalasi hajosi ja sitten hukkasin sen vartiksi lumihankeen... Joo, eiköhän tää ollut tässä. Kaikki mitä teidän pitää tietää. Ainiin, lauantaina painoa oli 46,1kg jossa se on jumittanut jo jonkin aikaa. Pituutta löytyi samana päivänä 160,1cm eli bmi on 17.97 tän sivun mukaan. Synttärit tän kuun lopussa, silloin mun on pakko olla pieni.

Viimeinen reisikuva ever. Lupaan etten angstaa. Okei ehkä vähän oman pään sisällä, mutta en tässä. 

♥:llä Noora